?

Log in

September 26th, 2008


Previous Entry Share Next Entry
12:32 pm - Vadelmavenepakolainen (Nousiainen, Miika)

(2007)




”Mikko Virtasella on ongelma. Hän ei tahdo olla suomalainen mies, mörökölli, ahdistuksen ja huonon itsetunnon ruumiillistuma. Hän on päättänyt tulla ruotsalaiseksi.

Helppoa se ei ole: Ruotsin kansalaisuutta ei heltiä miehelle, joka ei ole asunut maassa päivääkään, eroaminen Suomen armeijasta ei ota onnistuakseen, eikä työnantaja suostu myöntämään edes Victorian syntymäpäivää palkalliseksi vapaaksi.
Virtanen ei kuitenkaan luovuta.
Hänestä sulkeutuu Mikael Andersson – empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hinta on kova, mutta mihinpä ei ihminen olisi valmis saadakseen asua maailman demokraattisimmassa yhteiskunnassa, kansankodissa, missä ovetkin avautuvat kutsuvasti sisäänpäin.”


Kyllä, kyllä, kyllä. Tiedän, että olen ehkä viimeinen ihminen koko Suomessa, joka lukee tämän kirjan. Ja minähän vielä olen ruotsin opiskelija ja täysi svekomaani! Miten tämä on ylipäätään mahdollista? Älkää minulta kysykö. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?

Olin kuullut kirjasta paljon. Hirmu paljon. Yksi sanoi kirjaa suomalaisen kaunokirjallisuuden kulmakiveksi, Kalevalaa suuremmaksi. Toinen sanoi kirjan olevan hauskin koskaan kirjoitettu. Kolmas kysyi, onko minua haastateltu kirjaa varten. Lopulta paineet kävivät liian suuriksi ja sorruin ostamaan pokkarin, vaikka olin vannonut siirtyväni kirjakauppojen kanta-asiakkaasta kirjastoon. Niin siinä vain joskus käy.



”Olen joskus miettinyt, onko ruotsalaisuus minulle uskonto. Ei se ole, se ei täytä perinteisiä uskonnon tunnusmerkkejä, päinvastoin. Ruotsalaiset eivät esimerkiksi sodi, kuten uskonnot tekevät. Eikä ruotsalaisuudelle ole kirkon kaltaisia pyhiä paikkoja; koko maa ei voi olla kirkko. Ruotsalaisuus ei ole uskonto. Ruotsalaisuus on paljon enemmän kuin uskonto.

Siihen tulokseen olen kuitenkin mietteissäni tullut, että ruotsalainen sosiaalidemokratia muistuttaa uskontoa, vaikka se on paljon kauniimpaa kuin yksikään uskonto. Uskonto tarvitsee marttyyrinsä. Kristinuskolla on Jeesus ja pari muuta vakaumuksensa takia kuollutta.

Ruotsalaisen sosiaalidemokratian marttyyri on Olof Palme. - - Olof kuoli sosiaalidemokratian nimissä.” (s. 36)



Näin jälkikäteen ajateltuna, kirja muistuttaa melkoisesti loppukesästä lukemaani opusta Visst är det härligt att vara svensk!. Ruotsalaisuudesta tosiaan tehdään molemmissa kirjoissa uskonnon kaltainen, lähes pakkomielteinen ilmiö. Jantelagen pyörittää yhteiskuntaa, jossa kaikkien on oltava lagom. (Mutta liian lagom ei tietenkään saa olla. Täytyy olla lagom lagom.) Erityisen paljon kirjan parodisesta asenteesta kertoo tapa, jolla Mikael Andersson lopulta paljastuu Mikko Virtaseksi – suomalaiseksi mörökölliksi. En tahdo kertoa liikaa siltä varalta, että tästä maasta löytyy vielä joku muukin, joka ei ole lukenut kirjaa, mutta mainittakoon kuitenkin, että minä olen aina ollut sitä mieltä, että yhteislaulu on pahasta. Vaikka tietyt Mikko Virtasen maanisen svekomanian piirteet toki tunnistan itsestäni, en edes minä vie ruotsalaisuuspyrkimyksiäni ihan niin pitkälle, että hyökkäisin meteorologi Petri Takalan kimppuun, koska tämä säätä ennustaessaan tapaa aina seisoa niin, että peittää suurimman osan Ruotsia.

Kirja on viihdyttävä ja ajankohtainen, koominen ja tragikoominen samaan aikaan. Kirja pureutuu myös syvälle suomalaisuuteen. Mikä ihme meissä oikein on vikana, kun yritämme kaikin tavoin olla niin ei-suomalaisia? (Tähän sopinee esimerkiksi erityisen hyvin se, että viimeisen vuoden aikana pieni maaplänttimme tuntuu muuttuneen Yhdysvaltain 51. osavaltioksi. Tiedätte hyvin, mihin viittaan.) Kirja kertoo myös melko paljon ruotsalaisten asenteesta suomalaisia kohtaan. Me olemme edelleen suurimman osan mielestä mörrimöykkykansa, jonka suonissa kiertää Koskenkorvaa. Yleistää ei toki saa liikaa, mutta tämä mielipide on länsinaapurissamme yhtä yleinen kuin Suomessa esiintyvä ruotsalaisten homoiksi haukkuminen.


4½/5 – kaiken hehkutuksen väärtti, mutta odotin ehkä jotain vielä mahtavampaa.




“Mikko Virtanen has a problem. He does not want to be a grumpy Finnish man. He has decided to become Swedish. Not that it was easy. It is quite tricky to get the Swedish citizenship if you have never lived in Sweden, and you cannot leave the Finnish Army that easily, either.
But Virtanen does not give up.
He becomes Mikael Andersson – an empathetic and loving father of a Swedish family from Gothenburg. The prize is hard, but what would you not pay for getting to live in the most democratic society of the world, where even the doors open invitingly inwards.”


Yes, yes, yes. I know that I am pretty much the last person in Finland who reads this book. And I know it is sad, because the main character sort of reminds me. Better late than never, eh?

The book reminded me quite a lot about a book I read earlier this year,
Visst är det härligt att vara svensk! In both the books, being Swedish actually becomes a religion-like phenomenon. The law of Jante (Wikipedia) rules the land, where everyone has to be lagom - but not too lagom, just lagom lagom.

The sarcasm works – and hits its target. But at least I am willing to admit that neither Sweden nor Finland is perfect. Both have their positive sides, as well as their negative ones.

And gods, how I loved the thing that made Virtanen/Andersson get caught! I have always known there is something seriously perilous in sing-along!

The book is not only entertaining but also actual, comic and tragicomic at the same time. It examines being Finnish in the same way as being Swedish – sarcastically, but cleverly.


4½/5 – worth all the fame and positive reviews it has gotten. However, I was waiting for something more…

( | Leave a comment)

Vadelmavenepakolainen (Nousiainen, Miika) - Tii lukee.

> Recent Entries
> Archive
> Friends
> Profile

Links
Categories

My bookshelf
My CD rack
My personal cinema

Other book blogs
En annan sida (SWE)
Kirjojen kertomaa (FIN)
Luetut 2006-2008 (FIN)
Lukupaikka (FIN)
Mainoskatko (FIN)
Marielkan lukupäiväkirja (FIN)
Velico panton quod nusquam (ENG)

> Go to Top
LiveJournal.com